Tekstit

6.12.1917: Riippumaton Suomi

Se teko, jota kansamme on päivästä päivään lisääntyvällä kärsimättömyydellä odottanut, suoritettiin eduskunnassa viime tiistaina. Hallituksen puheenjohtaja saapui eduskunnan täys-istuntoon ja lausui julki kansamme tahdon erota Venäjästä ja muodostaa itsenäisen, täydellisesti riippumattoman valtion. Ja eduskunnan puolesta sen puhemies ilmaisi kansanedustajain tyydytyksen tunteen ja ilon siitä, että kansamme kohtalot nyt otetaan täydellisesti omiin käsiin ja että ryhdytään viipymättä kaikkiin toimenpiteisiin, jotta riippumaton Suomi saisi hyväksymisen muilta valloilta ja tulisi kansainvälisesti taatuksi. Saamme siis todeta joulukuun 4:nnen päivän suureksi merkkipäiväksi. Kaikkien suomalaisten toivo on, ett siitä alkaa uusi, entistä onnellisempi aikakausi kansamme historiassa. Tämä toivo ei saa sammua, niin masentavalta kuin nykyhetki tuntuukin ja niin synkkänä kuin kansamme vapauden ensi taival onkin edessämme. Sillä onhan nykyisin niin että varsin vähän riemun tunteita herättää sekin

5.12.1917: Anarkia Turussa jatkuu

Sos.-dem. kunnallisjärjestön eilinen kokous hylännyt ehdotuksen maaherran ja poliisimestarin vapauttamisesta . Turun sos.-dem. kunnallisjärjestön kokouksessa eilen illalla oli jälleen käsiteltävänä kysymys läänin kuvernöörin ja kaupungin poliisimestarin vapauttamisesta. Kokoukselle tehnyt ehdotukset. Kunnallisjärjestön toimikunta ehdotti että kuvernööri ja poliisimestari vapautettaisiin ja heidän paikkansa täytettäisiin sosialistien omilla ehdokkailla. Kokouksen kestäessä tehtiin myöskin sellainen ehdotus, että vangitut vapautettaisiin, mutta virastot yhä pidettäisiin suljettuina ja ”vallankumouksellisten” miehittäminä. Punakaartin taholta ehdotettiin, että asiantilan annettaisiin jatkua ennallaan. Keskustelussa kannattivat melkein kaikki puhujat kunnallisjärjestön toimikunnan ehdostusta. Puhujat totesivat, että virastojen suljettuina pitäminen kohdistuu osittain työväestöä itseään vastaan, koska useat heidän riveistään olevat tutkintavangit sentähden joutuvat yhä kauemmin

4.12.1917: Strejkens följder ur skärgårdens synvinkel

Från bygderna Houtskär Strejken – Vår livsmedelsfråga Ehuru storstrejkens röda vågor nästan gått oss spårlöst förbi, i det att någon strejkrörelse icke förekommit hos oss, har dock befolkningen på sina stadsresor fått kännas därvid. Under dessa tider, då livsmedlen tryta i städerna, reser ju skärgårdsbefolkningen in till staden för att avyttra vad möjligt är, s.s. fisk, potatis, mm. Då man kommer till staden blir man på alla sätt trakasserad av huliganer; man vågar knappast gå upp i staden och man slipper först efter en mångd omgångar därifrån. Följden blir att många, som ev hava nödiga ärenden, stanna hemma, sägandes ”Låt dem bara svälta, vi föra ingenting dit under dessa övervåldets tider.” Så sker det ock. En mängd livsmedel uteblir därför, som skulle kunnat komma stadsbefolkningen till godo. De borgerliga bära väl icke skulden härför, men de få lida med de skyldiga. I övrigt tager man avstånd ifrån och fördömer strängt de blodsdåd och det övervåld, som under strejken förekom