20.11.1917: Vakka-Suomen raportti lakkotapahtumista
Sosialistien pakkolakko Uudessakaupungissa.
Kuten jo kerroimme, kävi viime keskiviikkoiltana, tk. 14 pnä jokin lakkokomitean lähetystöksi itseään sanova miesjoukko m.m. lehtemme toimituksessa, vaatimassa liikettämme sulettavaksi. Täällä vastattiin ei oltavan vallankumouksellisia, vaan tavallisia lainkuuliaisia kansalaisia, joilla on lainmukainen oikeus työskentelyynsä. Pyydettiin nimeäkin työkieltoukaasiin, mutta tuloksetta. Samoin meneteltiin muissa teollisuus- ja kauppaliikkeissä.
Torstai aamuna näyttäytyi taas konttorissamme 3-miehinen vallankumouksellinen joukko, esittäen taas saman vaatimuksen. Herrat kun eivät sitoutuneet edes korvaamaan liikkeen sulkeutumisesta johtuvia tappioita, saivat he lähteä niine hyvineen.
Päivällä klo 1 ajoissa nähtiin marssivan lukuisan mies- ja poikajoukon kadulla, siirtyen se liikkeen kohdalta toiselle, samoin toimistomme edustalle ja seisahtuvan siihen. Se kai oli se sosialistien puna- eli järjestys- eli pakkokaarti. Sisälle tuli muutamia miehiä taaskin esittääkseen saman käskynsä ja antaen vielä ”valitusosotuksenkin” johonkin vallankumouskomiteaan, joka muka istuisi kaiket päivät jossakin työväen talossa. Tämän toimenpiteensä tarkoituksesta eivät komentelijat osanneet antaa mitään selityksiä, minkä johdosta käskyä ei luvattu totella.
Väkivaltaa käytetään. Kohta tämän jälkeen ilmestyi kauppaliike Westergren & Lindenin liikehuoneuston eteen pakkovahteja estäen yleisöltä pääsyn liikkeeseen. Samoin tuli meidän toimistomme siunatuksi samanlaisilla suojelusenkeleillä. Tätä varjelua jatkui puoli 3:een saakka, jolloin taas tuli uusi pakkokomitean lähetystä sisälle. Tällä kertaa olivat lähettiläät kohteliaampia. Uhkasivat käyttää kaikkia käytettävissään olevia keinoja sulkemisaikeensa toteuttamiseksi. Varsinkin kun meidän liikkeemme oli viimeisin aukioleva, pidettiin väkivaltaa, jonka laatua ei kuitenkaan suostuttu ilmaisemaan, ilmeisenä. Kun näistä alituisista lähetystöistä haluttiin viimeinkin päästä, lukittiin ovemme. Jonkun ajan perästä myöskin ovivartijamme kyllästyivät suojelusenkelitehtäväänsä ja katosivat.
…
Perjantaina olivat liikkeet avoinna kuten tavallisesti, vaikka jo aamusta sosialistien pakkovahdit olivat niitä sulkemassa. Myöhemmin klo 12:sta lähti taas kaupungille sosialistien poikajoukko väkivallalla liikkeitä sulkemaan – niiden omistajien vangitsemisen uhkana, kuten sanottiin. Koettaen viimeiseen saakka välttää tuon edesvastuuttoman lakkolauman ”esiintymis”-tilaisuutta sulkivat omistajat liikkeensä itse siksi iltapäiväksi.
Venäläisten apua kerjätään. Tällöin näkyi jo merkkejä venäläistenkin mielenkiinnon heräämisestä tapahtumiin. Kaksi sosialistia oli nimitt. ollut anomassa ryssiä avukseen uhattujen vangitsemisen toimeenpanossa. Paikallisista urhoilta arvatenkin puuttui luottamusta omiin voimiinsa ja rohkeutta ottaa tuollaisista teoista vastuuta niskoilleen. Mikäli kerrotaan, saatiin joku joukko venäläisiä punakaartin suojaksi, ja nähtiinkin niitä ratsain liikehtimässä samaan aikaan kuin punaisten poikakaarti lähti taas ”siveelliseen” työhönsä, liikkeitten kimppuun. Näitä ei kuitenkaan päästetty sisälle ja saivat turhaan tempoa ovia. Ovivahdit ilmestyivät taas ja pitivät m.m. lehtemme portilla vartiota iltapäivän ja yön, samoin lauantaipäivän, päästämättä työväestöä ja asiakkaita sisälle.
Sunnuntaina ei tapahtunut mitään mainittavaa, liikkeetkin olivat jätetyt tällöin oman onnensa varaan.
Maanantaina kävi vallakumouslähetti: liikkeiden omistajille julistamassa lakon loppumisesta kl 12 päivällä.
Porvariston valta on siis kumottu ja nyt jää nähtäväksemme millaista on se voitettu sosialistien uusi valta.
Vakka-Suomi 20.11.1917